Etsijäkoiraliitto on saanut huikean lahjoituksen karkuri-Aapon omistajilta ja ystäviltä sekä kerry- ja vehnäterrierikerhon jäseniltä. Etsijäkoiraliitto saa käyttöönsä etsintöihin ostetun erittäin arvokkaan lämpökameran sekä yli 600 euroa riihikuivaa rahaa. Aapon tarina on hieno esimerkki Etsijäkoiraliiton toimivista ohjeista, taitavista Etsijäkoirista sekä omistajien sitoutumisesta etsintään ja neuvojen noudattamiseen. Lahjoitus on merkittävä tuki Etsijäkoiraliiton työlle karkurien kotiin saamiseksi.

Henkistä tukea ja huomattava lahjoitus

Ihmisrakas ja sosiaalinen Aapo-vehnäterrieri katosi yllättäen tutuissa lenkkimaastoissa 12.12. Yhtäkkiä perheen kolmesta koirasta paikalla olikin vain kaksi. Omistaja etsi pari tuntia koiraa, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään.

Omistaja otti yhteyttä Etsijäkoiraliittoon samana iltana kun Aapo oli kadonnut. Etsijäkoirien, systemaattisen neuvonnan ja saatujen ohjeiden noudattamisen ansiosta Aapo ja omistajat kohtasivat toisensa metsässä grillilohen äärellä 17.12.

Aapon karkumatkaa seurasi omistajien lisäksi suuri joukko perheen ystäviä sekä vehnäterrieriharrastajia. Halu oli suuri lähteä auttamaan etsinnöissä, mutta onneksi omistajalle ja Etsijäkoiralle annettiin rauha hoitaa varsinainen etsintä. Omistaja voi silti tuskin koskaan unohtaa saamaansa henkistä tukea kaikilta myötäeläjiltä.

Koko porukan – ja omistajien ja ystävien -  kiitollisuus heijastuu myös hyvin konkreettisesti Etsijäkoiraliitolle. He vuokrasivat Aapon etsintään arvokkaan lämpökameran (arvo lähes kaksituhatta euroa), joka etsinnän päätyttyä lunastettiin Etsijäkoiraliitolle, ja sitä on jo käytetty yhdessä etsinnässä. Lisäksi Aapon ystävät keräsivät yli 600 euron rahalahjoituksen Etsijäkoiraliitolle. Lahjoittajat toivovat, että raha-lahjoituksella voidaan hankkia mm. isojen koirien loukkuja.

Etsijäkoiraliitto kiittää lämpimästi Aapon perhettä ja ystäviä tästä merkittävästä lahjoituksesta, jonka avulla voidaan auttaa lisää karkureita kotiin.

Lue Aapon koko tarina alta!

Kotikoiran karkumatka

Ihmisrakas ja sosiaalinen Aapo-vehnäterrieri katosi yllättäen tutuissa lenkkimaastoissa 12.12. Yhtäkkiä perheen kolmesta koirasta paikalla olikin vain kaksi. Omistaja etsi pari tuntia koiraa, mutta siitä ei näkynyt jälkeäkään.

Seuraavana päivänä omistajat soittivat Etsijäkoiraliittoon. He aloittivat heti ohjeiden mukaisen laputuksen, ja laittoivat viestit verkkoon ja someen. Etsijäkoira Tarmo lähti ohjaajansa Heljä Myllysen kanssa etsintään.

Etsintä haluttiin varmistaa toisella koiralla, joten Etsijäkoira Aris lähti ohjaajansa Elina Kestilä-Kekkosen kanssa 14.12. paikalle. Mukaan lähti etsijäkoiraharjoittelija Kerttu ohjaajansa Kaisa Sirkon kanssa.

Molemmat koirat ilmaisivat kalliolta samaan suuntaan lyhyen etsinnän jälkeen. Oletus oli, että Aapo on pysynyt alueella. Ilmaisun suunnasta tulikin näköhavainto etsinnän jälkeen. Omistajat kävelivät ilmaistulla alueella rauhallisesti kaverikoirien kanssa.

Pian tuli kuitenkin tieto, että Aapo oli lähtenyt liikkeelle, ja paha kyllä seikkailemaan vilkkaalle Vihdintielle aamuruuhkan aikaan. Ulkopuolinen oli yrittänyt ottaa autoon, mutta ei onnistunut

Aris meni samaisena iltapäivänä tarkentamaan suunnan. Aris onnistui rajaamaan karkurin alueen hyvin pienelle alueelle metsään. Toisaalta haasteita aiheutti vilkasliikenteinen Vihdintie, jotka pitkin omistajat joutuivat liikkumaan autolla. Ruokintapaikka jätettiinkin kauemmas tiestä, ja auton ilmastointi pidettiin pois päältä tietä ajettaessa. Laputusta laitettiin eteenpäin Vihdintietä, jotta oltaisiin ”askel edellä” karkuria.

Seuraavana aamuna 17.12. Aapo nähtiin jolkottelemassa Vihdintiellä Vihtiin päin kohdalla, mihin Aris ilmaisi edellisenä päivänä. Se oli ilmeisesti lähtenyt liikkeelle aamusta. Kiitos laputuksen, omistaja sai tuostakin näköhavainnosta soiton.

Omistaja oli ruokintapaikalla oleilemassa puolesta päivästä lähtien. Iltapäivällä tuli soitto, että Aapo oli vähän matkan päässä Vihdintien toisella puolen. Kun omistajat ehtivät paikalle, oli Aapo ehtinyt jo häipyä. Omistaja keksi kuitenkin fiksusti, että menee nopeasti ruokintapaikalle, johon oli vienyt paistettua lohta.

Ja sieltä hän Aapon tapasikin. Omistaja sai Aapon luokseen houkuttelemalla, ei menemällä kohti ja yrittämällä ottaa kiinni.

Omistajan usko ja sitkeys ratkaisevan tärkeää

Aapon tarina on hyvä esimerkki siitä, miten ratkaiseva merkitys Etsijäkoiraliiton ohjeiden noudattamisella on. Aaponkin omistajan oli vaikea ensin uskoa, että sosiaalinen ja koulutettu kotikoira, noin vain katoaa lenkillä ja vieläpä jää hengaamaan varsin lähelle karkupaikkaa. Eikä heti tule omistajan luo, vaikka omistaja oleilee alueella.

Taitava Etsijäkoiran ohjaaja sekä Etsijäkoiraliiton neuvonta osaavat valaa uskoa omistajaan. Niin tässäkin tapauksessa Aapon ja perheen onneksi. Vaikka Aapo oli havaintojenkin mukaan säikky, oleilu ilmaisupaikoilla ja ruokintapaikan sopiva sijoittaminen rauhoittivat sitä ja saivat sen pysymään alueella. Etsijäkoiran avulla alue saatiin rajattua riittävän pieneksi, mikä helpottaa houkuttelua.

Oli myös tärkeää, että omistaja laputti paljon, siitä huolimatta että vilkasliikenteisellä Vihdintiellä piti liikkua. Näköhavainnot auttoivat etsinnän kohdentamisesta, ja tietenkin valoivat myös uskoa omistajiin.

Aapon tarina kannustaa

Tapauksen opit eivät ole uusia Etsijäkoiraliitolle, mutta jokainen tapaus vahvistaa sitä, että hoidamme etsinnät ja neuvonnan vankalla kokemuksella.

On myös hienoa, kun karkurin omistajalta saadaan lupa kertoa tapauksesta. Valmiiden Etsijäkoirien ohjaajilla on vaitiolovelvollisuus, mutta omistajan luvalla voimme jakaa kokemukset. Se auttaa valamaan uskoa seuraavien karkurien omistajiin.

Aapon tarinan Elina Kestilä-Kekkoselta muistiin kirjasi Päivi Rosqvist.

Kuvassa Aapo kotiinpaluun jälkeen.

Kirjoittanut Lena Lundell

Vinkkejä uuden vuoden aattoon

• Ulkoiluta koirasi ennen klo 18 ja seuraavan kerran reilusti jälkeen puolen yön.

• Älä jätä koiraasi yksin illalla.

• Ole erityisen tarkka kulkiessasi ovista, ettei koira pääse livahtamaan.

• Älä pidä koiraa irti aidatullakaan pihalla.

• Pidä kotona päällä radiota tai televisiota ja vedä verhot eteen.

• Jos sisätiloissa oleva lemmikki on peloissaan, jätä pelko huomiotta ja käyttäydy neutraalisti.

• Älä koskaan ota koiraa mukaan seuraamaan ilotulituksia.

• Paukkuarkaa koiraa pelottaa myös ruudin haju, jonka se yhdistää ilotulitteisiin. Karkaamisvaara ei ole ohi pariin päivään, vaikka ilotulitteita ei enää ammuttaisikaan.

Vinkit karkaamistilanteisiin

Etsijäkoiraliiton puhelinneuvonta antaa neuvoja, miten karkuri saadaan parhaiten kotiin. Usein neuvonta auttaa, ja ohjeita noudattamalla karkuri saadaan kotiin, kun pauke on loppunut.

Etsijäkoirat eivät lähde etsintöihin uuden vuoden yönä.  Koirat lähtevät töihin tapausten kiireellisyysjärjestyksessä ja koirien saatavuuden mukaan uuden vuoden päivästä eteenpäin.

Vinkit karkaamistilanteisiin

1. Älä etsi karkuria suurella porukalla. Se pelottaa karkuria.

1. Joku perheenjäsen voi jäädä karkaamispaikalle tai jätä katoamispaikalle oma vaatteesi ja herkkupaloja. Koira saattaa palata sinne, kun pauke loppuu. Jonkun on syytä olla kotona, sillä koira löytää usein kotiin. Kotiin palaamista voi helpottaa tekemällä sinne hajujälkeä omistajan hajulla tai ruokajäljellä (esim. vetämällä maassa sukkahousuja, joissa on herkullista märkäruokaa).

2. Kotipihalla tai katoamispaikalla kannattaa grillata esimerkiksi kertakäyttögrillillä. Grilli levittää ruoan tuoksun ja rauhoittaa koiraa.

3. Ilmoita koirasta mahdollisimman laajasti: www.karkurit.fi, kuntasi löytöeläintalo, lyhtypylväät, lähitalot jne. Laita ilmoitukseen valokuva tai kuvaus koiran ulkonäöstä ja omat yhteystietosi. Huom! Älä laita koiran nimeä. Nimellä huutelu pelottaa stressaantunutta koiraa.

4. Jos et ole ennen uutta vuotta ottanut talteen koiran hajua, tee se nyt siltä varalta, että Etsijäkoiraa tarvitaan. Hajuksi käy esimerkiksi koiran kaulapanta, makuualusta, lelut tai hoitovälineet. Säilö hajut puhtaaseen lasipurkkiin tai muovipussiin.

5. Jos näet karkurin, yritä rauhoittaa alue ja toimi mahdollisimman rauhallisesti. Houkuttele koira luoksesi äänellä, leikkimällä tai herkkuruoalla. Älä huuda tai juokse koiran perään, vaan pyri saamaan se tulemaan luoksesi.

6. Koulutetut Etsijäkoirat ovat läpikäyneet pitkän koulutuksen ja testit. Älä anna etsintätehtävää testaamattomalle koiralle. Karkulaiselle rakkaan kaverikoiran voi ottaa mukaan kävelemään karkaamispaikalle tai tekemään hajujälkeä takaisin kotiin.

7. Karkulaisen havainneiden ihmisten ei yleensä kannata yrittää ottaa sitä kiinni, vaan ilmoittaa havainnosta heti eläimen omistajalle tai Etsijäkoiraliitolle.

8. Etsintää ei pidä lopettaa epätoivoisena muutaman päivän päästä, sillä karkulaisia on saatu kotiin pitkienkin aikojen päästä.

Lisätietoja ja haastattelut (även på svenska): Etsijäkoiraliitto, puheenjohtaja Lena Lundell, 040 146 2501, tiedottaja Päivi Rosqvist, 0400 425 666 Valokuvapyynnöt Päivi Rosqvist.

Kirjoittanut Lena Lundell

Tips för nyårsaftonen

- Rasta din hund i god tid före klockan 18.00 och följande gång långt efter midnatt.

- Lämna inte hunden ensam på nyårskvällen.

- Var speciellt noggrann när du öppnar dörrarna så att hunden inte slinker ut.

- Håll inte hunden lös ens på inhägnat område.

- Håll radion eller TV:n påkopplad och dra för gardinerna.

- Ifall din fyrfotavän är rädd eller ängslig, fäst ingen uppmärksamhet vid detta utan agera neutralt.

- Tag aldrig hunden med dig på ett fyrverkeri.

- En skotträdd hund är också rädd för svavellukten som uppstår i samband med ett fyrverkeri. Risken för rymning är inte över på några dagar även om smällarna upphört.

Tips för rymningssituationer

Etsijäkoiraliittos telefonservice står till tjänst med råd för hur man bäst får hem en bortsprungen hund. Situationen kan ofta avhjälpas enbart med sakkunniga råd och rymlingen fås hem när oljudet av smällarna tystnat.

Sökarhundarna  ger sig inte ut på sökaruppdrag under nyårsnatten utan de kommer till hjälp från och med nyårsdagen i den ordning som fallens brådskande art kräver.

Tips för rymningssituationer

1. Leta inte efter rymlingen i stora grupper.  Alltför massiva sökargrupper skrämmer upp rymlingen ytterligare

2. Någon familjemedlem kan stanna och vänta på det ställe där hunden försvann eller lämna något för hunden bekant klädesplagg och godis på det stället. Hundar brukar i allmänhet återvända till platsen när smällarna tystnat. Samtidigt är det skäl att någon av familjemedlemmarna stannar hemma eftersom hunden ofta hittar hem tillbaka. Vägen hem kan underlättas genom att dra luktspår mot hemmet t.ex. med föremål som innehåller ägarens lukt eller med matspår (exempelvis genom att lägga långt doftande vätskefylld mat i ett par strumpbyxor som dras längs med marken).

3. Det lönar sig att sätta upp en engångsgrill på hemgården eller på rymningsplatsen. Doften av grillad mat sprider sig långt och lugnar hunden.

4. Det är skäl att informera om rymlingen så effektivt som möjligt: www.karkurit.fi, hemkommunens hittedjursanstalt, lyktstolpar, närliggande hus osv. Foga en bild av hunden till annonserna eller en beskrivning av hundens utseende och dina egna kontaktuppgifter. OBS! Lägg inte med hundens namn i annonseringen. Att kalla hunden vid namn skrämmer en stressad hund ytterligare.

5. Ifall du inte före nyårsaftonen tagit till vara luktprov på hunden, gör det nu ifall en sökarhund behövs. Som luktprov kan användas exempelvis hundens halsband, bädd, leksaker eller hundens kam, borste el.dyl.  Lägg luktproven i en ren glasburk eller plastpåse.

6. Ifall du råkar få hunden inom synhåll, försök freda området och bete dig så lugnt som möjligt. Försök locka hunden till dig med lugnande läten, med lek eller hundens favoritmat. Ropa inte, spring inte efter hunden utan försök att locka den att komma fram till dig.

7. Etsijäkoiraliittos skolade sökarhundar har en lång skolning bakom sig. De är testade för uppgiften. Ge inte sökningsuppgiften åt en otestad hund. En för rymlingen kär hundkamrat kan tas med på en lugn promenad till rymningsstället eller för att göra luktspår tillbaka till hemmet.

8. Personer som observerar en rymling ska i allmänhet inte försöka få fast den utan bör istället meddela om sin observation till ägaren eller till Etsijäkoiraliitto.

9. Letningarna ska inte avbrytas som misslyckade efter några dagars resultatlös sökning. Rymlingar har kunnat hittas även efter ansenligt långa tider.

Tilläggsuppgifter och intervjuer (även på svenska) ges av Etsijäkoiraliittos ordförande Lena Lundell, 040-146 2501 och informationschef Päivi Rosqvist, 0400 425 666. Bildmaterialförfrågningar kan riktas till Päivi Rosqvist.

Kirjoittanut Lena Lundell

Eläimiä karkaa mitä moninaisimmissa tilanteissa ja paikoissa. Riskinsä muodostavat myös hoitolat ja erilaiset koulutustilanteet, erityisesti koirien kohdalla. Tässä pari vinkkiä miten ennaltaehkäistä karkaamisia hoitoloista tai koulutuksista.

Jos viet koiraasi hoitolaan, varmista etukäteen, että hoitolassa ei anneta koiran ulkoilla vapaana ja mitkä ovat hoitolan toimet jos koira karkaa. Koira käyttäytyy hyvin eri tavalla vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa, joten vapaana pitoa ei voi verrata siihen kun itse pidät koiraa vapaana. Hoitolassa (tai ylipäänsä tutunkin hoitajan luona) tulee koira ulkoiluttaa aina kytkettynä tai vapaana aidatulla alueella. Parhaissakin hoitoloissa voi käydä vahinko, joten varmista jo ennen lomaasi, että hoitola toimii järkevästi eläimen päästessä karkuun ja ilmoittaa välittömästi sinulle tai sinun valtuuttamalle henkilölle. Hoitajan tulee myös sitoutua koiran etsintään kunnes sinä tai sinun valtuuttama henkilö pääsee paikan päälle ottamaan etsintätilanteen haltuun. Voit jättää hoitajalle vaikka oman likaisen paitasi, jotta hädän koittaessa heillä on heti käytettävissä sinun tuttua hajua koiran houkutteluun.

Kun valitset koirasi kanssa koirakerhoa tai yksityistä koirakoulua, selvitä ensin käytettävät koulutusmenetelmät. Koirankoulutusmarkkinat ovat varsin villit, eikä ole mitään valvontaa sille kuka kouluttaa ja miten. Joukkoon mahtuu myös epäeettisiä koulutustapoja, jotka perustuvat esimerkiksi koiran pelotteluun. Koira voi helposti vaikka kovaa ääntä pelästyttyään riuhtaista itsensä kaulapannasta tai valjaista. Jos karkaamistilanteeseen yhdistyy pelko tai muu ikävä tunnetila, on äärimmäisen vaikea saada koira houkuteltua palaamaan samaan paikkaan. Koiraa ei koskaan tulisi jättää yksin koulutettavaksi kouluttajalle. Sinun tulee olla paikalla näkemässä miten koiraasi koulutetaan, jotta voit varmistaa hyvän kohtelun ja opit itsekin koulutusmenetelmät, joilla voit jatkaa harjoittelua kotona. Koiran kouluttaminen ja etenkin ongelmakäytöksen pois kitkeminen on pitkä prosessi, joten jos joku lupaa ottaa koiran hoitoon ja palauttaa sen valmiiksi koulutettuna, kannattaa hälytyskellojen alkaa soida.

Tässä vielä ensiapuvinkit koiran karkaamistilanteeseen:

1. Tee katoamispaikalta ja kaikista muista ilmansuunnista hajujälkiä turvallista reittiä pitkin kotiin tai valitsemallesi ruokintapaikalle. Hajujälkiä tehdään laahaamalla maata pitkin sukkahousua, jossa on tonnikalaa tai muuta märkää herkkuruokaa. Kunkin jäljen tulisi olla noin kilometrin pituinen. Usein karkuri osaa suunnistaa tuttuja jälkiä pitkin kotiin tai ruokintapaikalta.
2. Ilmoita koirasta mahdollisimman laajasti. Laita ilmoitukseen valokuva tai kuvaus koiran ulkonäöstä ja omat yhteystietosi. Huom! Älä laita koiran nimeä tai tarkkoja tietoja näköhavainnoista.
   
   • Ilmoita oman ja naapurikunnan löytöeläintaloon (http://karkurit.fi/loytoelaintarhat) ja kunnan eläinlääkärille
   • Ilmoita Internetissä www.karkurit.fi ja Facebookissa karkurit-ryhmässä
   • Kiinnitä ilmoituksia lyhtypylväisiin, kauppojen yms. ilmoitustauluille
   • Jaa katoamisilmoituksia postilaatikoihin lähialueella
3. Ota talteen koiran hajua siltä varalta, että etsijäkoiran apua tarvitaan. Hajuksi käy esimerkiksi koiran kaulapanta, makuualusta, lelut tai hoitovälineet. Säilö hajut puhtaaseen lasipurkkiin tai muovipussiin.
4. Jos näet karkurin, yritä rauhoittaa alue ja toimi mahdollisimman rauhallisesti. Houkuttele koira luoksesi äänellä, leikkimällä tai herkkuruoalla. Älä huuda tai juokse koiran perään, vaan pyri saamaan se tulemaan luoksesi.

Kirjoittanut Lena Lundell